torstai 22. maaliskuuta 2012

Kodista kotiin

Kävelin liukkaan pihatien ylös ja tömistelin sisään, niinku aina ennenki. Heitin takin tuolille, ihan ku kuka tahansa tullessaan kotiin. Niin, kotiin. Joka kerta kun astun tähän isoon kodikkaaseen taloon, tuntuu kun olisin kotona. Oli mulla sitten tiedossa kahvihetki, lahtenvahtimista, tai vaan ihan pikainen visiitti ratsastuksen jälkeen.
Jälleen mut otti vastaan ihminen, joka on parhaan ystävän ja äidin sekotus. Juteltiin jotain, mut se hiljaisuus joka on, ku hän laittaa ruokaa, mä istun jalat koukussa jakkaralla, ja kuuntelen. Oon vaan. Se on hyvää hiljaisuutta. Molemmat tietää että mitä vaan voi sanoa. Teki mieli itkeä. Sanoa, kuinka tärkeä hän on. Muttei tarvinnut, kyllä hän sen tietää. Kyllä sen myös olen sanonut.
Tälläkertaa olin lasten kanssa illan. Heillä oli töitä. Rakastan näitä iltoja. Pienempi meni päiväunille. Nelivuotias lettipää tarttui kädestä ja kuiskasi hiljaa, että nyt ollaan kahdestaan. Hiivittiin juustoleivät ja omenamehulasit kädessä sohvalle. Hän himmensi taitavasti valoja, ja napsautti dvd:n pyörimään. Se oli barbien keijuelokuva. Välillä hän pyysi lisää juustoa, tai vain nauroi hiljaa ja katsoi mua.

Söimme yhdessä. Sitten hän haki pienemmänkin mukaan. Voi, se on niin sulonen. Heräsi uniltaan, ja hipsutteli heti mun syliin. Piirrettiin kaikki yhdessä. Mun piti myöskin laittaa piirrosmusiikkia. Laita soutulaulu, Ella kiltti. Soutaa huopaa.. hän lauloi mukana. Nauroimme yhdessä, ja piirsimme iltapukuja ponien ylle. Välillä pieni käsi sujahti pähkinäkulholle.
Illalla he tulivat kotiin. Äiti ensin. Isä myöhemmin, taskut täynnä karkkia. Tuliaisia saavat aina, kun iskä on ollut useamman päivän töissä putkeen. Tytöt ponkaisivat mun kainalosta sohvalta, ja ryntäsivät isän syliin. Siinä ne halaili hetken. Pienempi kertoi kuinka rakastaa iskää, vaikka se käy töissä. Toinen puhui hauskasta päivästä. 'Isä' tuli ja halas muakin. Oikein kunnolla. Kyyneleet tuli silmiin, enkä ole edes varma syystä. Miksi itket ? En osannut vastata, halasin uudestaan. Olet tärkeä, sanat leijui ilmassa. Hetki oli hyvä, aloin taas ajatella.

Vähän jälkeenpäin istun lämpimässä autossa. Äitini tuli hakemaan. Se oikea äiti. Se kysyy jotain kuulumisia, vastaan puolihuolimattomasti. Laitan ajatuksissani radiota kovemmalle. Siellä soi Remember When. Yhtäkkiä pyysin anteeksi. Anteeksi, etten osannut juuri nyt olla läsnä. Anteeksi, kun automatka kotiin, oli päiväni ainoa hetki, jolloin voin vain olla. Haluaisin vain olla hiljaa. Hän vastaa samaisen matkan olevan hänelle ainoa hetki minuun. Ainoa hetki, jutella kanssani. En tunne sinua pian enää. Ne sanat satuttavat. Nään kyyneleet äitini silmissä. Tunnen omiini nousevan myös. Hän laittoi radion kovemmalle, ei sitten puhuta. Kyyneleet valuivat poskille. Käännymme pihaan. Auto pysähtyy. "Äiti. Mä rakastan sua." Sanoin sen ja käännyin halaamaan. Hän kertoo rakastavansa mua myös. Kertoo olevansa ylpeä. Kertoo että on onnellinen, kiitollinen että hänellä on minut. Vastaan olevani pahoillani. Pahoillani että lähden. Itkemme molemmat. Hän sanoo että lähdemme yhdessä, hän on mukanani aina. Hän sanoo paljon. Mutta tarkoittaa vielä enemmän.

Siinä hetkessä tajusin, että nyt oli sen aika. Nyt on alettava elämään nämä hetket, olemaan läsnä näiden ihmisten luona. Niin kauan kun se on mahdollista. Menin sisään. Oma isäni tervehti kummallisen keveästi. Aloin taas itkeä. Hän tuli ja halasi. Mitä on tapahtunut ? Ei, ei tapahtunut. Tajusin vaan taas kerran että rakastan teitä kaikkia niin. Hänkin sanoi rakastavansa minua eniten maan päällä. Olemme hänelle tärkeimpiä. Tuntui hyvältä, jälleen. Puhuin muutosta. Sanoin että sattuu lähteä, sattuu jättää heidät. Hän sanoi ettei tarvitse lähteä, voin aina jäädä. Sanoi myös, että he selviävät, on minun aikani kuunnella sydäntäni ja elää. Etkä katoa, tulee olemaan hyviä hetkiä, kun saamme taas sinut kotiin, hetkeksi kerrallaan. Rakastamme yhä, hän sanoi.
"Ellaella, katso! Sun kaverisi sisko oli se tyttö joka leikkaa ihmisten hiuksia, ja se leikkasi mun tukan!" Veljeni. Kaikilla oli asiaa, kaikki oli ilosia. Miksi minä itkin? Halasin sitä, kehuin sen tukkaa. Sanoin että rakastan, se sano että rakastaa enemmän, ja anto ison pusun. Sitten se kysy että pelataanko korttia. Siskollenikin kerroin kuinka tärkeä hän on. Lupasi että huomenna meillä on leffailta. Ihan vain kahestaan. Se tuntu myös hyvältä.

Tää päivä on semmonen, jollasia tarvii muistoihin. Niin tavallinen, mut kuitenkin kaikin tavoin niin erityinen. Kiitos että mulla on sydän jolla tuntea.
p.s. Rakastan kovasti mulle tärkeitä ystäviä. Kiitos teistä, uudet ja vanhat. Kaukaiset ja läheiset.

Muistakaa rakastaa. Muistakaa näyttää se.

4 kommenttia:

Anni kirjoitti...

Sie oot ihana <3 Niin aito!

Oona kirjoitti...

♥♥♥ Teksti oli edelleee niin mahtavaa et pisti itkee. Taas. Oot ihanuuden ihanuus! ja tärkeyden tärkeys. Ja parhauden parhaus. Ja Rakkaista rakkain ja niinedelleeen♥:)

Bella kirjoitti...

oi kiitos musperot <3

hannaino kirjoitti...

Tää on se jolle itkin kuopiossa ja jolle itken nytkin. Ella sä olet rakas!