torstai 24. toukokuuta 2012

Here again

Milo

Suljin ladon ison, punaisen oven. Laskin kauraämpärit maahan, ja laitoin salvan paikalleen. Silitin karheeta ja kulunutta, lohkeilevaa punamultamaalia. Kyyneleet nous silmiin, jälleen kerran. Nostin ämpärit, ja kävelin hitaasti. Heinät kutitteli paljaita pohkeita, ja tunsin ku poskiontelot tukkeutu kyynelistä. Kumarruin, ja pujottauduin sisään laitumelle. Laskin ämpärit maahan, ja rouskutus alko samantien. Seisoin vaa, ja pyyhkäsin silmää likasella kädellä. Tunsin ku se pieni möykky, paino sydämellä liikahtelee ikävästi. Sattuu, mutta ajattelen hyviä aikoja, hetkiä jotka kasvatti, ja teki meistä parin. Astun askeleen Sitä kohti, ja se nostaa päätään. Keskeyttää syömisen, ja työntää kärpäsien täyteisen pään mun käsiin. Painaa oikein kovaa, ja pysähtyy siihen. En kuule mitään, kaikki sumenee ja itken. Kovaa, ääneen. Se tönäsee turvalla, mun poskea. Ihan pehmeesti ja hellästi, kuin sanoen et kaikki järjestyy, kaikki on hyvin.
Se jatkaa syömistä, ja silitän sitä. Halaan, painan märät kasvot sen kiharaan rusehtavaan harjaan. Kärpänen lentää nenään, yäk. Kumarrun ottamaan sitä pois, ja tottakai, se töytäsee mua. Kaadun maahan, ja saan vielä uudestaan pienen, karvaisen ponin pään mun syleilyyn. Se halaa mua, ja sen mustat suuret silmät on täynnä.. sitä jotain. Sitä, mihin mä rakastuin, sitä mitä sussa rakastan.

Black star <3

2 kommenttia:

Taavi kirjoitti...

kerranki tällänen blogi mikä ei oo vaan täynnä kuvia ja inkä pystyy selaamaan sillee muutamas sekassa läpi. pitää oikeesti lukee tät blogii... :-D

Bella kirjoitti...

oi :) lue vaa, se on yhtä seko ku minä :)