keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Osaan jo elää melkein kokonaisena

Mietin tossa, kuinka vaikeeta se on. Elää ittensä kanssa.
Se on hyvä tajuta, että itteään pitää rakastaa. Sanotaan aina että rakastan sua enemmän ku ketään muuta. Mutta jos ihan totta puhutaan, ni se ei voi olla niin. Et voi rakastaa ketään täydestä sydämestä,jos et rakasta itteäs vilpittömästi. Sen oppimiseen menee aikaa. Mut mä voin kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että rakastan itseäni. Tiedostan mun huonot puolet, ja ne on niin pirun ärsyttäviä, et itteeniki ketuttaa. Mutta kuitenki, elän elämääni, melkosen hyvääki vielä, ja oon oppinu tajuamaa, et ne kaikki kauheimmatki puolet mussa tekee musta mut. Oon oppinu elämää niiden kanssa, ja ne on osa mua. Kaikissa on huonoja puolia, tietysti. Ei vois olla hyvää ilman huonoa.

Jos haluut ihanan hymyilevän ja kauniin Ellan, sun on tiedostettava se, että mukana tulee myös huolehtiva stressaantunut Ella. Mä oon kokonaisuus, ei musta voi valikoida osia. Tai jos niin tekee, ni huomaa pian elämänsä käyneen melko hankalaks. Mä osaan rakastaa, ja mä rakastan niin kovin monia.
Tykkään rakastaa. Se tuo voimaa. Oon ehkä takertunu usein pikkuasioihin, ja on ehkä välillä masentanu, ja ahistanu, ja oon sanonu etten enää jaksa, ja etten halua. Niinhän me kaikki ajatellaan joskus. Voin kuitenki kiittää onneani, vanhempiani, ja ympäristöäni. Oon melko vahva, mä en oo ihan mikää luovuttajatyyppi.

Tuun selviimää elämästä. Se on peli, jossa oon mukana. Se on peli, ja mä huomaan et keskityn.

Onnen eteen on tehtävä töitä. Luottamus on ansaittava. Pitää taistella jos haluaa voittaa. Pitää keskustella, jos haluaa asioiden ratkeavan. Pitää hävitä ymmärtääkseen ettei kaikki aina mene niinkuin haluaa. Pitää kuunnella, jos haluaa itselleen puhuttavan.

Ei tarvitse kuolla todistaakseen että on elänyt. Täytyy vain avata silmät, elää, ja ottaa itsensä mukaan.


Vaikka oonki vaikealukuinen, vaikka ohjekirjani on sokkeloinen, ja kaiken lisäksi kadoksissa, älä menetä toivoa. Usko itseesi, usko minuun, usko meihin. Uskalla pyrkiä siihen mitä ansaitset, uskalla kertoa mitä tunnet. Uskalla ottaa mikä on sinun. Ole sinä. Rakasta, kuuntele, ole rehellinen. 
Se vie aikaa, mutta sitähän meillä on. Hetket jotka ovat palkinto, ajat jotka odottavat, ovat kultaa.
Hyvä alku on se, että minä rakastan sinua,
    

3 kommenttia:

Oona kirjoitti...

En voinu vastustaa kiusausta olla lukematta tätä. Ihan mahtavaa tekstiä jälleen kerrn Ella. Ooot niiin oikeessa. Turhaa kiität mistää iitä mitä sanoin. Tai jos kiität ni mä kiitän sua siitä et sain sanoo ne just sulle. Ja elämä on peli. Kyl sen huomaa ku keskittyy. Ja hyvin oot keskittyny kultapieni:)+ toi Viiminen tekstiosuus :') ♥

hannaino kirjoitti...

tuiiii<3 taas kerran sä kirjoitit ties mun sydämeen! heheii blogis on ylläri;)

Bella kirjoitti...

kiitos hei :) oona oot lutu <3 ja hannna, I see :p