tiistai 28. toukokuuta 2013

We are one

Istuin siinä hiljaa. Edessä äidinkielen kolmoskurssin tekstitaitokoe. Aika helppo, en ollu huolissani ettenkö osais. Puhelimet sai olla kokeessa, kuuntelin musiikkia. Miisa istu mun vieressä, ja kirjotti hitaasti ja vähän tuskasen näkösenä sen nättiä käsialaa siihen konseptiin. Koskin sen olkapäätä. Annoin kuulokkeen ja kuunneltiin yhdessä tää. Kyyneleet nous Miisan silmii, niinku meille aina käy ku katotaa toisiimme ja ajatellaan samoja asioita. Sit me hymyiltiin, hassut.

Ida ja Lilja, siinä edessä. Jutteli aiheesta, teki vielä kielenhuoltokoetta. Voi, ne kuulosti niin fiksuilta molemmat. Ihan superviisailta. Ja no, niin ne onki. Hymyilin. Ihailen sitä miten ne panostaa, ja osaa, tietää mihin pystyy.

Niina ja Jessica. Hunaja ja enkeli. Ne oli meistä ekana valmiina, keräilivät kamppeita ja lähtivät sit luokasta. Ja jotenki tiesin heti mihin ne kaks toheloa suuntaa.. kahville, ja robertsiin vielä. Ihan varmasti. Ja oikeessa olin. Kattelin niitä kokeessa, molemmat keskitty ja aina välillä käänty toisiaan kohti ja vääns jonku hassun naaman, tai kerto jonku jutun, jonka jälkee kumpiki yritti pidättää naurua.

Hymyilin taas. Krijesa.. en tienny mikä koe Krijellä oli sillon, mut tiesin että se loistaa siinä joka tapauksessa. Krijesalla on paras itsekuri jonka tiiän. Oikeesti, ihailen sitä kuinka pystyy asettaa tavotteet noin, ja pääsee niihin. Wow. Lähetin Krijelle kesken kokeen lämpimän halin. Toivottavasti se ei pelästyny.

Elämässä on hetkiä, joissa tietää et on kokonainen. On lämmin ja levollinen olo. Tuntuu ku pystyis mihin vaan. Toi oli yks niistä hetkistä.


"Mä aion elää jokaisen päivän täysii, koska huominen voi aina olla viimenen."

Ei kommentteja: