maanantai 14. huhtikuuta 2014

Mun kaatunut puunrunko

Näätkö mut?

Seison ikkunan vieressä ja puristan ikkunan kahvaa. Pilvet liikkuu hitaasti eteenpäin, en osaa sanoa minkä värinen taivas on. Tiedän että katot mua, tunnen sun käden mun kädessä. Kyynel putoo kahvikuppiin ja jää kieppumaan sen pintaan. Suljen silmät ja itken. Mulla on ikävä sua. Niin kovin ikävä.

Tänään on maanantai. Ihan tavallinen maanantai kaikkien muiden joukossa. En menny kouluun, mulla oli ultraääni 10.15. Tutkitaan mahakipua, mutta mitään ei selviä. Tapasin naisen, jonka HIV on muuttunut aidsiksi. Se näytti tosi vanhalta, muttei ollu. Sairaus tekee ihmisestä vanhan. Mä en haluu olla vanha vielä.

Taneli sanoo että mun katse on kaikennähnyt ja silmät on viisaat. Sydän on nuori, ja sielu vanha? Oon onnellinen ja samalla surullinen. Nään painajaisia.

Näytin Oonalle mun metsän. Mun kaatuneen puunrungon ja mun piilon. Oona sano ymmärtävänsä miks käyn siellä. Mäkin ymmärrän. Siellä saan olla sun kanssa kahestaan. Mitä sanoit? Mä en kuullu.. sano kovempaa!

Kirjotan taas tänne, pitkästä aikaa.. Mulla on kissa ja lyhyt tukka nykyään. En haluis meikata, enkä harjata hiuksia. Mutta teen sen. Haluisin pukeutuu villapaitaan ja polvisukkiin joka päivä, mutten tee sitä. Huomenna soitan mummille. Huomenna hymyilen ja huomenna nään sut pilvissä, Roosa.

Ei kommentteja: