tiistai 13. toukokuuta 2014

Whenever it rains

Rakastan sitä ku sataa. Tuntuu ku vihdoin joku oikeesti ymmärtäis miltä musta tuntuu.

Itkettää, mut kukaan ei kiellä mua itkemästä. Makaan Idan vieressä kopin sohvalla ja ollaan syvällisiä. Ida on mulle kauheen tärkee ja rakastan sitä. Haluisin osata kertoo sen vielä paremmin ja enemmän..
En osaa kertoo sitä tunnetta, mutta vaikka Ida ei voi puhuu kunnolla, kun sen ääni on poissa, ni enemmän ku ykskään sana, sen sielu puhuu mulle. Ymmärrän mitä se sanoo, vaikken ehkä ymmärrä mitä se tuntee. En kuitenkaa voi kuvitella sitä tuskaa ku tärkein osa sua ja keino ilmasta itteään viedään pois.. voimia.

Tell yourself this is just a storm...

Tahdon vain mennä ja huutaa, tanssia ja väännellä suuta. Tahdon juosta kilpaa autojen kanssa, kastua sateessa ja hajottaa sateenvarjon. Tahdon itkeä ja hukuttaa kyynelet sateeseen. Tahdon valua vettä ja silti hymyillä, tuntea elämän sisällä, maailman jalkojen alla.

Mennään.


Ei kommentteja: