keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Onnea askissa

"Onnea on lyhyt tukka. Söpö koiranpentu. Tonttulakkipäinen poika. Taksisumman tasaluku, kaksikymmentä euroa. Kypärät. Helsinki. Hymyt ja tähtitaivas. Ystävät. Kaksikymppinen minä. "

Onnea on elämä, joka niin on hyvä, laittaessaan raapustamaan onnea tuovia asioita pahvisen tupakka-askin kylkeen.

Löysin tyhjän ja melko vanhan askin laatikosta. Sen jokaiseen sivuun oli kirjotettu kuulakärkikynällä sanoja. Mä kirjoitin ne, mun 20-vuotissyntymäpäivää seuranneena iltana. Mä olin onnellinen ja niin hetkessä. Seisoin alepan kulmalla ja nojasin kerrostalon kivijalkaan. Hengitin. Hymyilin. Kattelin ohikulkevia ihmisiä, ratikoita ja taivasta Helsingin illassa. Olin syömässä hyvien ystävien kanssa, ekaa kertaa kakskymppisenä.
Oli hyvä olla, koska tartuin noihin pieniin hetkiin. Yksinkertasiin, arkisiin hetkiin. Maailman kauneimpiin hetkiin.

Ei kommentteja: